Burberry, Jimmy Choo ja Bionic Gear Bag

Sateisia lomapäiviä voi käyttää erilaisten ideoiden toteuttamiseen ja kaapissa hillottujen kaavojen käyttöön ottoon.


Burberry-pussukka ja Jimmy Choo-kukkaro on tehty yhden kaappiin jemmatun muotilehden sivuista. Kontaktimuovia molemmin puolin sivua, päälle vielä kristallimuovia ja eikun ompelemaan. Pikasurautukseen meni taas perinteisesti vähän enemmän aikaa kun piti purkaa ja ommella uudelleen. Kannattaisi ihan ekaksi tarkastaa, että koneessa ei ole pallokärkineulaa kun alkaa muovia ja paperia ompelemaan, ei nimittäin tule kovin nättiä tikkiä.

Bionic Gear Bagin kaavan ostin jo aikaa sitten Craftsyn kautta. Tuijottelin ohjetta ja mietin etten ikinä saa tätä toteutettua. Sitten ompelukaverin kanssa sovittiin ompelupäivä ja päätin selättää tämän kaavan. Edellisenä iltana leikkelin kankaita ja ompelupäivänä vielä leikkelin ja silitin tukikankaita paikoilleen. Neljää vetoketjua (eikun viisi niitä olikin yhteensä) ja aika montaa ommeltua saumaa myöhemmin sain tämän viimein valmiiksi vähän ennen kymmentä illalla. Oli pakko tehdä loppuun yhteen menoon, muuten olisi kyllä jäänyt kesken, sen verran monta pikku saumaa oli ommeltavana. Mutta nyt se on valmis ja paljon tavaraa saa mahtumaan noihin lokeroihin. Kuten nyt esimerkiksi Fimo-massasta askarreltuja jalkapalloja ja vadelmia..

Reppu ja neulomuksia

Viimeisimmät valmistuneet ompelukset ja neulomukset, tadaa!

Reppuja on fb:n käsityöryhmissä näkynyt paljon ja niistä innostuneena päätin yhden jemmakankaan käyttää reppu-projektiin. Repun tein Villa ja Villa blogin ohjeen mukaan (http://villajavilla.blogspot.fi/2015/08/diy-reppu.html). Olihan siinä taas väkertämistä. Onneksi loppumetreillä oli vertaistukea kun Ompeluseura kokoontui pitkästä aikaa. En ehkä olisi saanut reppua valmiiksi näin nopealla aikataululla ilman sunnuntain yhteisompeluja.
Tein löytöjä paikallisesta käsityöliikkeestä, sieltä löytyi repussa tarvittavaa metrivetoketjua ja nylonnauhaa. Bonuksena nylonnauhassa on vielä heijastinnauhaa reunoissa. 

Poika on innostunut kätyreistä, joten hänelle neuloin uudet villasukat samalla teemalla.

 

Ja tyttö sai uudet lapaset. Pöllöt on pop.

 

Pikkuaskarteluja ehtii arjen lomassa tehdä. Kesällä tuli uunista ulos nämä avaimenperät ja riipukset. Niistä saattaa neuloja löytää jotain tuttua..

Uusi saumuri

Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päätin panostaa uuteen saumuriin. Ensimmäisten ompelukokemusten jälkeen mietin vaan miksen ostanut uutta saumuria jo aikapäivää sitten. Ommel on täydellistä ilman ainaista langankiristyksen kanssa taistelua. Ja rullapäärme, se vaan on niin ihanaa ja helppoa tuolla uudella koneella. Ja pitihän sitä rullapäärmettä testata heti ensimmäiseen vaatteeseen. Tyttö valitsi itse kangaskaupasta koira-printtitrikoon, josta ommeltiin t-paita, leggarit ja sortsit. Sortsit eivät olekaan vielä kameran muistikortille päätyneet, joten niistä ei todistusaineistoa vielä löydy.

 

Pipon ompelukin sujuu uudella saumurilla. Tähän naapurintytön synttärilahjapipoon kokeilin myös ruusukkeen tekoa. Se olikin yllättävän helppoa kun framilonilla rypytin tuon trikookaitaleen ja se melkein itsestään pyörähti ruusukkeeksi.

 

 Pojan jälkkärin tädeille virkkasin kiitokseksi pöllö-avaimenperät:

 

Ja kesäkuun alussa naimisiin mennyt nuoripari sai tällaisen kortin, johon käpyilin sydämen. Ihanat oli häät.  

Viidakkomekko

Useamman vuoden laatikossa muhinoitunut viidakkokangas odotti sitä täydellistä hetkeä tulla ommelluksi. Alun perin ostin kankaan sitä varten, että teen pojalle siitä jotain. Aika kului, poika kasvoi ja viidakkokangas ei enää kelvannut. Tytölläkin meni aikaa ennen kuin hyväksyi vihreän värin, mutta kun viimein sain tuon kankaan leikattua ja ommeltua mekoksi, olikin se menestys. Ja se piti saada päälle heti ekana päivänä kun mekko oli valmistunut, hyvä kun ehdin langat leikata.

Mallina Wood Mouse mekko koossa 110 (Ottobre 6/2014).

 

 

Ompelupäivän antia

Syyslomalla oli luksuspäivä, kahden ompelevan ystävän kanssa kokoonnuttiin meidän keittiön pöydän ympärille ja aloitettiin hommat. Kukin ompeli omiaan ja minä sain päivän aikana tehtyä pojalle college-housut, tytölle huolisyöpön ja itselle perhospipon. Oli se vaan kivaa, kun sai keskittyä ihan rauhassa omiin hommiin.

 

Pojalle housut joustocollegesta Ottobre 4/2014, malli Mock Denim. Oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen kerta kun ompelen sivusaumattomat ja taskulliset housut, sen verran monta kertaa joutui ratkoja hommiin.

Huolisyöppö kaapissa jemmatuista veloureista. En tiedä johtuiko tästä pahojen unien syöjästä vai mistä, mutta seuraavan yönä kun uusi syöppö oli sängyssä, tyttö nukkui pitkästä aikaa yönsä huutamatta. Ehkä tässä uudessa kaverissa on taikaa...

Perhospipo valmistui ompelupäivänä, bambipipo toisella kertaa. Bambi piti mennä isommalle kummitytölle, mutta eihän se taas ihan mennyt niin kuin alun perin suunnittelin. Kesken matkaa päätin laittaa fleece-kankaan tuonne väliin vuoreksi ja kun se jousta sitten yhtään, niin tästä tuli liian pieni. Toivottavasti mahtuu pienemmälle kummitytölle.

Kerrankin pikasurautus onnistuu ilman ratkojan käyttöä. Tuubihuivi omaan käyttöön valmistui eräänä iltana kun töiden jälkeen iski inspiraatio ommella jotain nopeaa.

Kangaskaupasta tarttui mukaan pöllökangasta, mihin poika ihastui ikihyviksi. Siitä sitten miettimään mitä koululainen tällaisesta kankaasta suostuu päällänsä pitämään. Yöpaita, se siitä tuli ja valmistumisen jälkeen on joka yö ollut päällä. Tähtikangas osui ihan nappiin noihin hihoihin, ei ole liikaa pöllöjä päällä.

Pallomekko

Noshin Pastel Polka Dots, puuvillajerseytä, mikä ihanan pehmeä kangas. Kysyin tytöltä tehdäänkö paita vai mekko. Vastauksena oli tomerasti: 'Mekko'. Siltä istumalta aloin selata kaavalehtiä ja 4/2013 Ottobresta valikoitui malliksi Circus Horse -tunikamekko.

 

Helma hulmuaa ja vauhtia riittää kuvausvaiheessa.

Miten tuo kieli pysyisi suussa?

Marianne-karkkia ja neulomuspussukoita

Miehen sisko kyseli ehtisinkö neuloa hänelle villasukat syksyn viileyteen. "Tottahan toki", vastasin. "Minkälaiset olisi mielessä?", kyselin. "Marianne-raidalliset", oli vastaus. Samantien aloin penkoa lankalaatikkoa ja sieltähän löytyi mummin jäämistöstä punaista ja valkoista lankaa. Varpaista aloitetut sukat päätyivät puikoille ja valmistuivatkin sitten.

Ja pari neulomuspussukkaa jämäkankaista on tullut ommeltua. Pussukoita ei voi koskaan olla liikaa...

Helteistä rautalangan vääntelyä, saumurointia ja lämmikettä syksylle

Helteiseen kesään piti itselle ommella sopiva mekko. Raglantunikan kaavaa vähän säätämällä sain aikaseksi mukavan mekon. Tämä oli näitä 'ihan nopeesti vaan teen' ompeluksia, mihin sitten loppujen lopuksi meni aikaa ja hermoja kun piti vähän ratkoa parissa kohtaa. Kangastakin oli aavistuksen liian vähän, joten kangaslaatikon uumenista löytynyt pilkullinen trikoo päätyi helmaan alavaraksi ja mekkoon tuli riittävästi pituutta. Olkahihnaksi leikkelin lopun kankaan suikaleiksi ja letitin sopivan levyisen nauhan.

 

 

Olohuoneen lampun ja muutaman ovikranssin jälkeen päätin, etten enää ikinä tee näitä rautalankajuttuja. Juujuu, niinhän siinä kävi, että löysin itseni leikkaamasta tyhjiä tölkkejä ja vääntämästä rautalangasta oksia. Mielikuva uudesta naulakosta ei ihan kohtaa tätä lopputulosta, mutta sinne se tuulikaapin seinälle kuitenkin päätyi. Ja olihan se hyvä syy tyhjentää muutama siideritölkki, kun piti materiaalia saada.

Tästä se lähtee...

...ja tällainen siitä tuli.

Viileneviin syysiltoihin neuloin tytön kummitytölle Hemlock Ring-huivin. Melkein 500 g Cascade Yarnsin Ecological Wood-lankaa siihen meni ja tällainen mytty tuli.

Kastelun, venyttelun ja vanuttelun jälkeen tuli huiviin vähän muotoa ja kuviot näkyviin.



Ja vielä yksi kesäinen mekko tytölle surautettu. Helmaa en ehtinyt päärmäämään ennekuin piti lähteä puistoon kokeilemaan miten keinuminen uudella mekolla onnistuu. Pari vuotta kaapissa ollut smurffikangas päätyi näin tytön kesäiseksi vaateeksi.

Läksiäisiä, valmistujaisia ja pöllöjä

Peliajoista lähtien yhtä pitäneen tyttöporukkamme oli taas aika kokoontua. Tällä kertaa virallisena syynä oli yhden ystävän valmistuminen ja toisen ystävän läksiäiset, aina löytyy syitä kokoontua.

Ommella surautin tytöille pussukat. Ensimmäisen sisään sujautettiin ystäväkirja, josta voi aina tarkistaa, että ketäs ne tytöt olivatkaan. Toiseen pussukkaan pistimme pikkupullot kuohuvaa ja leffaliput, ahkeran opiskelun jälkeen on aika vähän hemmotella itseään.

Pussukoissa käytin ensimmäistä kertaa kiinnisilitettävää vanua. Pitää vielä vähän harjoitella sen käyttöä, mutta kyllä noista muhkeampia vanun avulla saa.

Päivänä eräänä oli meillä naapurin tyttö äitinsä kanssa askartelemassa. Pitkästä aikaa kaivoin Fimo-massat esiin ja testasin mitä niistä tällä kertaa saisi aikaan. Nyt uunista tuli ulos kärpässieniä ja pöllöjä. Näistä tuli kiva lisä pussukoihin.

 

Kesä ja perhoset

Kesäloma alkoi ja pitkään haaveiltu ja mietitty blogi saa nyt nähdä päivänvalon. Tänne kerään valmistuneita ompeluksia, neulomuksia, virkkailuja ja askarteluja. Tästä blogista on tarkoitus tulla se leikekirja omin käsin tehdyistä jutuista. Tähän mennessä valmiista töistä otetut kuvat (silloin kun olen muistanut kuvata) ovat päätyneet koneen kovalevylle ja unohtuneet sujuvasti sinne.

Mutta nyt asiaan, perhoskangas vei mennessään ja Annukan innoittamana päätin ommella itselleni mekon kesäksi.

Tällainen siitä perhosmekosta sitten tuli

Valmistuneita ompeluksia on myös pari pussukkaa. Ensimmäinen synttärisankarille lahjaksi ja toinen, Susie-pussukka, omalle tytölle ponien säilytyspussukaksi.